Lumileikit

Menneen talven lumia

Koivun silmujen auetessa vähitellen hiirenkorville ja viimeisten lumen rippeiden sulaessa Rovaniemen seudulla, on aika summata kevättalven saldo Lumileikit -sarjani osalta. Pitkäksi venähtäneen kevättalven myötä kohtalaisia hankiveistäjän olosuhteita oli tarjolla viikkokausia. Usein hangen kuorta kuitenkin peitti pian uusi lumi ja pakkasjaksojen väliin mahtui luonnollisesti myös lämpimiä kausia, jolloin hanki pehmeni. Vaihtelevien olosuhteiden lisäksi ruuhkavuosia elävä veistäjä ei välttämättä löydä kalenteristaan vapaata juuri niinä parhaina pakkashankiaamuina. Muutamia kertoja sahani hankeen sentään tuikkasin. Osan kuvista olen julkaissut Instagram -tililläni.  Ensimmäisen kerran leikin lumen kanssa huhtikuun puolessa välissä läheisen Vennivaaran pohjoisrinteellä.

Rovaniemen Vennivaarasta luoteeseen Sinettään päin. Salmiakin läpi näkyy viiru Viiksjärvestä.

Vennivaarasta suoraan pohjoiseen, taustalla oikealla Nuuksvaara Ounasjoen pohjois-/itäpuolella.

Auringonlasku napattu kiinni! Varhaisten aamujen viiston punertavan valon ohella myös illat ovat kiinnostavia valon kannalta. Iltaisin on kuitenkin harvemmin veistokelpoista lunta lämpimän kevätpaisteen jäljiltä. Salmiakkimuodosta olen hiukan ”velkaa” Jokelan Timolle, samoin kuin koko työskentelytavasta lumen parissa.

Vapun tienoilla vietin viikonlopun vaimon kanssa Pallaksen kupeessa Vuontisjärvellä. Lauantaina nousimme tunturiin ja Montellin majan tuntumassa sahailin hangesta pisaramaisia muotoja. Lumi oli puolittain tyypillistä hankilunta, eli yöpakkasen kovettamaa edellisenä päivänä kostunutta lunta, mutta osaksi lumenlaatua luonnehti myös paikan korkea sijainti lunta kinostavine tuulineen.

Sahuri työssään Montellin majan tuntumassa.

Tuolta nousimme tunturiin, rinteen taaske piiloutuvalta Vuontisjärveltä.

Ensimmäisiä pälviä vappuna.

Joka toinen toisin päin – pisarasta paikkamerkiksi.

 

Illalla palatessa varjot olivat kiertäneet toiselle puolelle ja venähtäneet pitkiksi.

Montellin majalta nousimme viereiselle Keräskerolle auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Huipulla olivat kivet laajalti näkyvissä ja kivien välistä löytyi tuulen pakkaamaa erittäin hienojakoista ja tiivistä lunta. Edellisten pisaroiden jälkeen sahasin nyt kulmikkaampia muotoja kivien joukkoon. Mielessäni olivat jonkinlaiset kiderakenteet ja mineraalit – ja kaivoshankkeet.

Tuulen tiiviiksi pakkaamaa hienojakoista lunta oli ilo muotoilla.

Pyöreitä ja kulmikkaita muotoja

Mustaa ja valkoista

Toukokuun 7. päivän aamuna heräsin Palokkaanlammen autiotuvalla Ylitornion puolella. Jo yöllä kämpälle hiihtäessäni panin merkille tällä Natura-alueella tehtyjen  kallioperän koekairausten jäljet, jotka eivät minua lainkaan ilahduttaneet. Aamulla hiihdellessä harmittelin lisää samaisia jälkiä ja mietin samalla, millaisia muotoja sahaisin lumesta tällä kertaa. Tällainen siitä sitten tuli:

Tässä rakennelmassa voisi olla jokin ajatus ihmisen rakentaman ja luonnon luoman suhteesta

Ensin mielessäni oli jonkinlainen suora viittaus Mawson -yhtiön toimiin alueella tai ylipäätään kaivostoiminnan ongelmiin ja uhkiin. Työskentelin kuitenkin spontaanisti välttäen suoria viittauksia. Tulosta voi katsoa puhtaana muotojen leikkinä. Rakennelmassa voisi toisaalta olla jokin ajatus ihmisen rakentaman ja luonnon luoman suhteesta. Enpä ole ennen nostellut sahaamiani palikoita niin märältä pohjalta kuin nyt, sillä hangen ja suon pinnan välissä tuntui olevan pelkkää vettä parikymmentä senttiä.

Kohtahan se on taas talvi ja pääsen kokeilemaan uusia juttuja!

Retkipaikan logo keväthangella

kk_blogi_2016_04

Sain hiljattain ilahduttavan viestin; blogini valittiin Retkipaikan kuukauden retkeilyblogiksi. Kun Retkipaikalla on selkeä, mieleen jäävä logo ja huhtikuinen kirkas hankikeli oli parhaimmillaan, eihän siitä voi muuta seurata kuin logon päätyminen hankeen!

Viimeisillä hangilla

Viime viikonvaihteessa Rovaniemellä hankikelit olivat parhaimmillaan. Sunnuntaiaamuna saha sihisi jälleen hankilumella. Tällä kertaa minulla oli viimein hyvä jalusta sekä myös time-lapse -ajastin käytössä. Sen sijaan aurinko oli hieman nuukalla tuulella, eikä paria hetkeä lukuun ottamatta tullut kirkkaasti esiin koko aamuna. Muodot lumella syttyvät ja sammuvat valon myötä.

Time-lapse ajastin vapautti minut touhuamaan hangella vapaasti, myös kauempana kamerasta aiempiin vastaaviin videoihin verrattuna. Se energia, mikä vapautui nyt kameralle ryntäilyn pois jättämisestä, kuluikin aiempaa tiiviimmän ja kovemman hankilumen sahaamiseen. Jos on leikki lapsen työtä, on se sitä aikuisellekin!

Talvesta, lumesta ja lumileikeistä luopumisen aika on toisaalta haikeaa aikaa, mutta kyllä kevään riemu nämä surut häivyttää. Talvi voi antaa sitä paitsi vielä yhden lahjan veistäjälle – jäidenlähdön rannalle puskemat jäät. Niitä olen joskus veistellytkin ja nyt on haaveissa olla paikalla oikeaan aikaan suuren jääveistotaltan kanssa.

Kantohankien välillä olen hiihtänyt metsäsuksilla vesisateessa ja todella lämpimissä keleissä. Metsäsukset kantavat lopputalven vesikelissä yllättävän hyvin. Eilen 28.4 koira sen sijaan ui sohjossa jo mahaa myöten. Intoa ja hännän huisketta näytti silti riittävän tuttuun tapaan.

Joskus olen hiihtänyt teeren soitimille lähes pälvettömillä hangilla ja sitten kävellyt viikon sisällä metson soitimelle lumettomia maita. Saapa nähdä, miten nopeasti katoaa lumi tänä keväänä.


(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogialustan ilmaisversion ehtoihin…)