Menneen talven lumia

Koivun silmujen auetessa vähitellen hiirenkorville ja viimeisten lumen rippeiden sulaessa Rovaniemen seudulla, on aika summata kevättalven saldo Lumileikit -sarjani osalta. Pitkäksi venähtäneen kevättalven myötä kohtalaisia hankiveistäjän olosuhteita oli tarjolla viikkokausia. Usein hangen kuorta kuitenkin peitti pian uusi lumi ja pakkasjaksojen väliin mahtui luonnollisesti myös lämpimiä kausia, jolloin hanki pehmeni. Vaihtelevien olosuhteiden lisäksi ruuhkavuosia elävä veistäjä ei välttämättä löydä kalenteristaan vapaata juuri niinä parhaina pakkashankiaamuina. Muutamia kertoja sahani hankeen sentään tuikkasin. Osan kuvista olen julkaissut Instagram -tililläni.  Ensimmäisen kerran leikin lumen kanssa huhtikuun puolessa välissä läheisen Vennivaaran pohjoisrinteellä.

Rovaniemen Vennivaarasta luoteeseen Sinettään päin. Salmiakin läpi näkyy viiru Viiksjärvestä.

Vennivaarasta suoraan pohjoiseen, taustalla oikealla Nuuksvaara Ounasjoen pohjois-/itäpuolella.

Auringonlasku napattu kiinni! Varhaisten aamujen viiston punertavan valon ohella myös illat ovat kiinnostavia valon kannalta. Iltaisin on kuitenkin harvemmin veistokelpoista lunta lämpimän kevätpaisteen jäljiltä. Salmiakkimuodosta olen hiukan ”velkaa” Jokelan Timolle, samoin kuin koko työskentelytavasta lumen parissa.

Vapun tienoilla vietin viikonlopun vaimon kanssa Pallaksen kupeessa Vuontisjärvellä. Lauantaina nousimme tunturiin ja Montellin majan tuntumassa sahailin hangesta pisaramaisia muotoja. Lumi oli puolittain tyypillistä hankilunta, eli yöpakkasen kovettamaa edellisenä päivänä kostunutta lunta, mutta osaksi lumenlaatua luonnehti myös paikan korkea sijainti lunta kinostavine tuulineen.

Sahuri työssään Montellin majan tuntumassa.

Tuolta nousimme tunturiin, rinteen taaske piiloutuvalta Vuontisjärveltä.

Ensimmäisiä pälviä vappuna.

Joka toinen toisin päin – pisarasta paikkamerkiksi.

 

Illalla palatessa varjot olivat kiertäneet toiselle puolelle ja venähtäneet pitkiksi.

Montellin majalta nousimme viereiselle Keräskerolle auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Huipulla olivat kivet laajalti näkyvissä ja kivien välistä löytyi tuulen pakkaamaa erittäin hienojakoista ja tiivistä lunta. Edellisten pisaroiden jälkeen sahasin nyt kulmikkaampia muotoja kivien joukkoon. Mielessäni olivat jonkinlaiset kiderakenteet ja mineraalit – ja kaivoshankkeet.

Tuulen tiiviiksi pakkaamaa hienojakoista lunta oli ilo muotoilla.

Pyöreitä ja kulmikkaita muotoja

Mustaa ja valkoista

Toukokuun 7. päivän aamuna heräsin Palokkaanlammen autiotuvalla Ylitornion puolella. Jo yöllä kämpälle hiihtäessäni panin merkille tällä Natura-alueella tehtyjen  kallioperän koekairausten jäljet, jotka eivät minua lainkaan ilahduttaneet. Aamulla hiihdellessä harmittelin lisää samaisia jälkiä ja mietin samalla, millaisia muotoja sahaisin lumesta tällä kertaa. Tällainen siitä sitten tuli:

Tässä rakennelmassa voisi olla jokin ajatus ihmisen rakentaman ja luonnon luoman suhteesta

Ensin mielessäni oli jonkinlainen suora viittaus Mawson -yhtiön toimiin alueella tai ylipäätään kaivostoiminnan ongelmiin ja uhkiin. Työskentelin kuitenkin spontaanisti välttäen suoria viittauksia. Tulosta voi katsoa puhtaana muotojen leikkinä. Rakennelmassa voisi toisaalta olla jokin ajatus ihmisen rakentaman ja luonnon luoman suhteesta. Enpä ole ennen nostellut sahaamiani palikoita niin märältä pohjalta kuin nyt, sillä hangen ja suon pinnan välissä tuntui olevan pelkkää vettä parikymmentä senttiä.

Kohtahan se on taas talvi ja pääsen kokeilemaan uusia juttuja!

Mainokset

Jätä kommentti, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s