Kuukausi: Touko 2016

Aika on rakentaa, aika purkaa

Harpoin yli vetisen suon, kiersin hakkuun laitaa ja sukelsin metsän sisään.  Astelin ilta-auringossa kylpevälle kuivalle mäntykankaalle.

Linnut lauloivat, koira haukkui ja minä poimin kuivia oksia, asettelin niitä puiden väliin, sommittelin, piirsin oksa oksalta viivojen vapaata rytmiä taivasta ja metsää vasten kunnes en enää yltänyt korkeammalle. Auringon valokin oli kiivennyt jo maasta petäjien latvoihin. Silloin istahdin työn ääreen ja vuoleskelin savuporon siivuja iltapalaksi.

Syötyäni jatkoin työtä, nyt lopusta alkuun, purkaen. Kun olin valmis, nostin repun selkääni ja palasin kotiin.

20160527_215322

Kolmen porsaan taloista tämä taitaa olla se huterin

20160527_223712

Heitti se minullekin muutaman kepin!

20160527_214624

Jäiden lähtö on kevään huippuhetkiä

Koivikot vihertyvät hyvää vauhtia Rovaniemelläkin, mutta palaan vielä jäiden lähdön aikaan toukokuun alkuun. Minulla oli haaveena päästä veistämään rannalle työntyneitä tai rantavedestä nostettavia jäitä. Eräänä lämpimänä aamupäivänä ajelin neljäkymmentä kilometriä Kittilän suuntaan Marraskoskelle, joka on Ounasjoen viimeinen mahtava koski ennen voimalaitoksin kahlittua Kemijokea. Kosken kohdalla on P-paikka, jolta johtaa portaat alas rantaan. Pysähtymisen arvoinen paikka ainakin jäiden lähdöstä niiden tuloon saakka.

20160505_090223

Kosken alueella vesi huuhteli rantapuita, ja veistokelpoiset jäät lipuivat ulottumattomissa. Siirryin kosken yläpuolelle, missä rannat olivat valtavien jäämassojen peitossa. Alueelle joitakin päiviä aiemmin kertynyt jäiden suma oli puskeutunut rannoille paikoin jopa useiden metrien korkuisiksi valleiksi. Jää oli kuitenkin puikkoontunutta ja lämpimän kevätpaisteen pehmittämää.

20160505_091148

Veistettävää jäätä ei siis ollut. Tiesin sitä kyllä löytyvän jostain muualta, mutta päätin jäädä Marraskosken tuntumaan nauttimaan tunnelmasta. Linnut liversivät, aurinko lämmitti ja läheinen koski kohisi.

20160505_102905

Laitoin kameran jalustalle ja otin time-lapse -sarjoja voimakkaasti virtaavasta joesta, missä kuvaamisessa ei tainnut paljon järkeä olla, kuten ennakkoon arvelinkin. Time-lapse -kuvaus lienee omimmillaan jonkin pitkäkestoisen toiminnan dokumentoinnissa tai sitten hitaan, lähes huomaamattoman liikkeen näkyväksi tekemisessä. Puikkoontunut jää tarjosi kuitenkin tilaisuuden pieneen jääleikkiin, joka on nähtävissä videolla.

20160505_134411

Iltapäivällä menimme ihailemaan jäiden kulkua keskelle kaupunkia koko perheen voimin. Lasten jään ihailua seuratessa voi hyvällä syyllä kysyä, miksi niitä jäitä pitäisi enää taltalla lainkaan muotoilla!

Lasten kommentit kuulet seuraavalta videolta.

Jäiden lähtö on hankien jälkeen  kevään ehdoton kohokohta. Olen tänä keväänä tajunnut jättäneeni tämän vaikuttavan näytelmän liian vähälle huomiolle liian usein. Nytkin vietiin jo viimeisiä jäitä ehdittyäni rannalle. Joelle ei toki ole kotipihasta kuin kivenheitto, mutta jäät liikkuvat särkän takana pääväylällä.  Toisaalta on niin, että ”kortilla” olevan vapaa-aikani olen monesti jäiden lähdön aikaan käyttänyt viimeisillä hangilla. Vuoden kuluttua voisi olla aika selvittää lähimmät vaivattomasti saavutettavat paikat, jossa jäät kulkevat rantaa hipoen.

Hienoja muistoja jäiden lähdöstä on erityisesti niiltä keväiltä, jolloin olen asunut pääväylän vieressä ja rantaan on ollut helppo ja nopea mennä. Seitsemän vuotta sitten Rovaniemen Katajarannassa – videon paikan vastarannalla – näytti illalla 4.5, eli päivää aiemmin tältä:

IMG_2141_2
IMG_2171

Kameran valkotasapainon säätö oli pielessä, mutta auringonlasku värjäsi taivaan, veden ja jään upeasti.  Ja sitten nousi täysikuu.

IMG_2212

Kevätpurolla koiran kanssa

Screenshot_2016-05-12-13-23-03

Tästä menen yli! Kuvakaappaus alla olevalta videolta.

Puro – miten kaunis sana. Siinä on kaikki; veden eloisuus, taivaan, valon ja puiden väreilevät kuvajaiset, alati vaihteleva, soljuva musiikki.

Pituutta Ruuhiojalla on vain reilut pari kilometriä. Sen yläosassa on ojitusta. Mutta ne puolitoista kilometriä vanhan metsän halki, ojituksen ja tien välillä ottavat kulkijan solisevaan ja kohisevaan huomaansa niin, että muu maailma unohtuu.

20160512_203018_2

Kuljimme Pablon kanssa halki vanhan metsän ja poukkoilimme itsekin kuin puro, loikkien puolelta toiselle. Makustelin lumen alta paljastuneita karpaloita, linnut liversivät ja ensimmäisten ötököiden lento hehkui kuusten oksien läpi siivilöityvässä vastavalossa.

Jos jossakin on laki paikallaan niin tässä – metsälain mukaan luonnontilaisten ja niiden kaltaisten purojen ja norojen välittömässä lähiympäristössä toteutettavat metsänhoitotoimenpiteet tulee tehdä uomien ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Harmillisen usein lakia kuitenkin tulkitaan niin, että avohakkuu vilkkuu puiden välistä puron vartta kulkiessa. Näin ei ainakaan vielä ole Ruuhiojalla ja toivottavasti sitä päivää ei tulekaan, jolloin hakkuut kaventavat puron varren metsän muutaman metrin kaistaleeksi.

20160512_201114

Olen kevään mittaan kuvaillut ja editoinut muutamia videoita. Kamerana toimii halvemman luokan älypuhelimen kamera. Kuvan laatu on yllättävän hyvä vielä suoraan videon pätkiä katsellessa. Pikselöitymistä näköjään tapahtuu vauhdikkaimmille pätkille, kun video pakataan youtubea varten. Videon tekijänä voin sanoa olevani aloittelija ja harrastelija ja sellaisena varmaan tulen pysymäänkin. Suunnitelmissa ei ainakaan ole investoida välineisiin sen kummemmin. Mutta mukavia pätkiä nuo ovat omiin muistojen arkistoihin ja kiva, jos joku muukin jaksaa katsoa loppuun asti.

Klikkaa puro (ja koira) kuohumaan!

Osa alla olevista kuvista on kaapattu videosta.


(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogialustan ilmaisversion ehtoihin…)