Uusia ja vanhoja paikkoja

20160409_101556Antropologi Tim Ingold luonnehtii paikkoja solmuiksi ja langat, joista ne on solmittu, ovat vaeltajan reittejä. Viime viikon vaihteessa solmin langoista solmuja uusille seuduille. Minulle uusi paikka on toki monelle muulle vanha tuttu. Niesijärven autiotupa on nähnyt paljon kulkijoita vuosikymmenien aikana. Varmasti monen muistoissa merkittävä kämppä kaipaisi kiireesti kunnostusta.
20160409_115645

Etenkin kämpän järvenpuoleisen seinän alimmat hirret ovat jo melko syvällä rantapenkan uumenissa. Vastarannalla kohoaa komeasti Niesikivalon kallioinen ja jyrkkä rinne säteillen vetovoimaansa laajalle alueelle. Sitä kohti matkani jatkuu muutamia pilkkireikiä vielä vahvanoloiseen jäähän kairaillen.

20160409_115939_2

20160409_120507

20160409_130254_2

Saalistakin todistetusti sain! Älkää kuitenkaan kyselkö tarkemmin kalojen määrästä ja koosta, enemmänhän minä olin retkeilemässä kuin pilkillä…

20160409_104359
Kun kalantulo ei liiaksi työllistä, on aikaa sihtailla maisemaa esimerkiksi sohjokauhan reikien läpi. Pian alkaakin tehdä mieli tutkimaan lähemmin, millainen kallio tuolta rantakuusikon takaa löytyykään.
20160409_130713
Nousin jyrkkää rinnettä ahkiota vetäen suoraan ylöspäin. Karhun Erä -suksien Optigrip -pitopohjan pito on täydellinen läpeensä märässä lumessa. Nyt on suksia kehuttava, kun aihetta on. Olen nimittäin ollut suksineni myös suurissa vaikeuksissa kostealla kelillä. Pulmia on silloin, kun kostean lumen alla on kuivempaa lunta, ellei taskussa satu olemaan jäänestoainetta. Muuten olen ollut todella tyytyväinen keveisiin ja sopivasti notkeisiin suksiin.
20160409_134315_2
Kalliot ovat juuri niin vaikuttavia vierestäkin katsoen, kuin mitä näkymä lupaili vastarannalta kämpän ikkunasta katsellessa. Tännehän on joskus kesäaikaan tultava lastenkin kanssa, he nimittäin rakastavat kallionkoloja, joihin ryömiä ja tehdä oma pesä.

Kapuan ylemmäs etsimään sopivaa tervaskantoa. Väliin taivaalta ripsii vettä, välillä aurinko häilyy harmaan pilviverhon läpi. Kohta loimottelevat tervastulen kellanoranssit liekit harmautta vasten ja musta nokinen savu kohoaa tuulen vietäväksi. Nämä käsienlämmittelykuvat on kyllä täyttä poseerausta, se tunnustettakoon. Sitten käy niin, etten ehdi pilkkijakkaralleni poseeraamaan, kun tuulenpuuska leimauttaa lieskat ja savun suoraan kohti kasvojani.

20160409_140707_2

20160409_140922_2

20160409_141719_2

Tulin järvelle kelkoilla ajettuja tienpohjia ja uria pitkin. Tulilta palailen takaisin autoa kohti tietöntä taivalta, halki kumpuilevien metsien ja pienten soiden. Märkä lumi kantaa kulkijaa nipin napin. Osittain tätäkin ennakoiden otin ahkion mukaan painoa jakamaan. Jokin isompi kanalintu pudottautuu siivilleen männikössä. Metsä vaaralta länteen on laajalti melko tasaikäistä nuorehkoa männikköä, mutta kumpuileva topografia ja siellä täällä hangesta töröttävät tervaskannot tekevät maisemasta mieleisen. Tiedän jo, että tänne tulen vielä palaamaan.

Paikat ovat solmuja ja langat, joista ne on solmittu ovat kulkijan reittejä. Minun lankani risteilevät tiheään ja solmuja on lukematon määrä Rovaniemen seudulla. Harvimmillaan tämä reittieni verkosto on kuitenkin ollut kaupungista kaakkoon. Nyt sillä suunnalla erottuu tuoreena uusi, polveileva, joihinkin aiempiin reitteihin solmiutuva lanka. Muistojen ja merkitysten kudos tihenee.


(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogialustan ilmaisversion ehtoihin…)

Mainokset

Jätä kommentti, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s