Kuukausi: huhtikuu 2016

Retkipaikan logo keväthangella

kk_blogi_2016_04

Sain hiljattain ilahduttavan viestin; blogini valittiin Retkipaikan kuukauden retkeilyblogiksi. Kun Retkipaikalla on selkeä, mieleen jäävä logo ja huhtikuinen kirkas hankikeli oli parhaimmillaan, eihän siitä voi muuta seurata kuin logon päätyminen hankeen!

Viimeisillä hangilla

Viime viikonvaihteessa Rovaniemellä hankikelit olivat parhaimmillaan. Sunnuntaiaamuna saha sihisi jälleen hankilumella. Tällä kertaa minulla oli viimein hyvä jalusta sekä myös time-lapse -ajastin käytössä. Sen sijaan aurinko oli hieman nuukalla tuulella, eikä paria hetkeä lukuun ottamatta tullut kirkkaasti esiin koko aamuna. Muodot lumella syttyvät ja sammuvat valon myötä.

Time-lapse ajastin vapautti minut touhuamaan hangella vapaasti, myös kauempana kamerasta aiempiin vastaaviin videoihin verrattuna. Se energia, mikä vapautui nyt kameralle ryntäilyn pois jättämisestä, kuluikin aiempaa tiiviimmän ja kovemman hankilumen sahaamiseen. Jos on leikki lapsen työtä, on se sitä aikuisellekin!

Talvesta, lumesta ja lumileikeistä luopumisen aika on toisaalta haikeaa aikaa, mutta kyllä kevään riemu nämä surut häivyttää. Talvi voi antaa sitä paitsi vielä yhden lahjan veistäjälle – jäidenlähdön rannalle puskemat jäät. Niitä olen joskus veistellytkin ja nyt on haaveissa olla paikalla oikeaan aikaan suuren jääveistotaltan kanssa.

Kantohankien välillä olen hiihtänyt metsäsuksilla vesisateessa ja todella lämpimissä keleissä. Metsäsukset kantavat lopputalven vesikelissä yllättävän hyvin. Eilen 28.4 koira sen sijaan ui sohjossa jo mahaa myöten. Intoa ja hännän huisketta näytti silti riittävän tuttuun tapaan.

Joskus olen hiihtänyt teeren soitimille lähes pälvettömillä hangilla ja sitten kävellyt viikon sisällä metson soitimelle lumettomia maita. Saapa nähdä, miten nopeasti katoaa lumi tänä keväänä.


(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogialustan ilmaisversion ehtoihin…)

 

Ei tässä vielä kesää kaivata!

Huhtikuussa kannattaa seurailla tarkoin sääennusteita: Pakkasyön jälkeisinä aamuina on aika nauttia talven upeimmista keleistä – ainakin mitä lumella liikkumiseen tulee. Kaupungilla ja teiden varsilla saattaa jo näyttää siltä, että talvi on mennyttä, mutta ei se ole!

Rovaniemellä oli 15.4.2016 kirkas pakkasaamu. Lähdin kolmen retkikaverin kanssa parin tunnin retkelle lähimetsään, repussa evästä ja saha. Lapset pitävät lumen sahaamisesta kuten isänsäkin. Tällä kertaa jätimme sukset kotiin. Olimme vapaat seikkailemaan jyrkemmissäkin rinteissä ja tiheiköissä tai hyppäämään hetkeksi metsän omaan keinuun – sydäntalven tykyn alas painamalle taipuisalle koivun rungolle.

Metsä on iloa täynnä keväisenä hankiaamuna! Kesää ei tarvitse kiirehtiä niin kauan kun jostakin löytyy lunta, jonka pakkasyö kovettaa kantavaksi ja siten käveltäväksi tai hiihdettäväksi – ja sahattavaksi.

Uskon ja toivon, että tällaisilla metsäretkillä on lasten elämässä aina aikuisuuteen saakka kantava elämää rikastava merkitys. Näin on ollut ainakin omassa elämässäni.

20160415_103358

20160415_110510


(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogialustan ilmaisversion ehtoihin…)