Lumileikit, lumiliekit

Tuuli humisee tutusti Vennivaaran mastossa, kun täysikuun valossa suksin kohti tuttuja maastoja. Metsässä hangen pinta murtuu, mutta aukeilla soilla lumeen jää suksista vain himmeästi erottuva piirto. Otan sahan repusta. Pian kuun alla vyöryneet pilvet täyttävät koko taivaan. Päädyn seikkailemaan lumipalikoitten sekaan otsalamppuineni. Sopivasti se kuukin sieltä vielä häämöttää maston yllä. Kevään 2016 lumileikit alkavat tästä! Menneiden keväiden satoa löytyy omalta Lumileikit -sivulta, jonne pääset…

Taiteen vapaudesta

Lapin yliopiston  Kide -lehden numerossa 1/2016  on teemana taiteen vapaus. Lehden ilmestymisen jälkeen minua on työpaikalla tituleerattu kovasti kansikuvapojaksi ja toki syystäkin. Kannen lisäksi hiihtelen myös teeman mukaisessa artikkelissa lehden sivuilla. Klikkaa tästä lehden pdf -versioon. (jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin…

Metsäsukset kaikille!

Työnnän sauvan kahva edellä hankeen. Se uppoaa sinne melkein sompaa myöten! Lunta on vaihtelevasti napaan tai rintalastaan asti. Kahden ja puolen metrin mittaiset metsäsukseni uppoavat lumeen vain kymmenisen senttiä. Suuntaan suksiani vapaasti sinne, missä maasto näyttää kutsuvalta. Olipa kerran aika, jolloin ei ollut latukoneita – latu syntyi hiihtämällä. Sukset olivat keino liikkua lumessa ja ennen kaikkea…