Kuukausi: maaliskuu 2016

Lumileikit, lumiliekit

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tuuli humisee tutusti Vennivaaran mastossa, kun täysikuun valossa suksin kohti tuttuja maastoja. Metsässä hangen pinta murtuu, mutta aukeilla soilla lumeen jää suksista vain himmeästi erottuva piirto. Otan sahan repusta. Pian kuun alla vyöryneet pilvet täyttävät koko taivaan. Päädyn seikkailemaan lumipalikoitten sekaan otsalamppuineni. Sopivasti se kuukin sieltä vielä häämöttää maston yllä. Kevään 2016 lumileikit alkavat tästä! Menneiden keväiden satoa löytyy omalta Lumileikit -sivulta, jonne pääset blogini valikosta.

Osittain sattumaa on, että tulin kuvanneeksi muutaman kuvan jalustalta kameraa liikuttamatta. Jalustana toimii Lidlin halpiskaukoputken pöytäjalusta. Tulin sitten kokeilleeksi videon tekoa ensin älypuhelimella ja sitten Picasan ilmaisohjelmalla. Tämän värkkäämisen tulos löytyy nyt juuri luomaltani YouTube -kanavalta. Hankinnassa on time lapse -ajastin kameraan ja isompi jalusta. Ehkä tästä syntyy jotain uutta mukavaa puuhaa kevätöisiin hankihommiin ja miksei muuhunkin. Tai sitten alkaa tuntua siltä, että välineet vie voiton olennaisesta ja hautaan nämä mietteet.


(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogialustan ilmaisversion ehtoihin…)

Taiteen vapaudesta

Lapin yliopiston  Kide -lehden numerossa 1/2016  on teemana taiteen vapaus. Lehden ilmestymisen jälkeen minua on työpaikalla tituleerattu kovasti kansikuvapojaksi ja toki syystäkin. Kannen lisäksi hiihtelen myös teeman mukaisessa artikkelissa lehden sivuilla.

Seuraava linkki vie Lapin yliopiston nettisivuille, josta jutun voi lukea joko ilman kuvia, tai kuvituksen kera pdf -artikkelina.

kansi


(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogisysteemin ilmaisversion ehtoihin…)

Metsäsukset kaikille!

20160228_103214

Työnnän sauvan kahva edellä hankeen. Se uppoaa sinne melkein sompaa myöten! Lunta on vaihtelevasti napaan tai rintalastaan asti. Kahden ja puolen metrin mittaiset metsäsukseni uppoavat lumeen vain kymmenisen senttiä. Suuntaan suksiani vapaasti sinne, missä maasto näyttää kutsuvalta.

Olipa kerran aika, jolloin ei ollut latukoneita – latu syntyi hiihtämällä. Sukset olivat keino liikkua lumessa ja ennen kaikkea lumen pinnalla. Nykyään teemme konein mahdollisimman tasalaatuiset olosuhteet hiihtämiselle ja valmistamme hiihtovälineitä, jotka toimivat vain näissä konein ylläpitämissämme olosuhteissa. Kelkalla ajettu kapea ja metsässä polveileva perinteisen latu vielä menettelee – siinä voi säilyä jännitys, mitä seuraavan mutkan takaa löytyy. Olen kyllä luistellut leveitä luistelu-uriakin, mutta niillä tuntuu vauhti hyytyvän ja pitkällä suoralla iskee epätoivo. Umpihangella en törmää suorittamisen pakkoon tai vauhdin hiipumisen tunteeseen.

Hämärtyvässä illassa hangelle piirtyy jälleen ladun sijaan ahkion ura. Olen varautunut ennustettuun parinkymmenen asteen pakkaseen kahdella makuualustalla ja kahdella makuupussilla sekä louteella.

20160227_221524

Aavan laitaan metsän suojaan, kalliokumpareen kupeeseen kaivan pienellä lumilapiolla tulipaikan, tamppaan suksilla louteen alan, pienin tervaskannon tulipuiksi, pystytän louteen ja viimein sytytän tulen. Istun hiljaa, kuuntelen, maistelen kylmäsavuporoa. Liekkien väliin hiipuessa saavat tähdet vuoronsa tuikkia petäjien latvuston lomitse. Tyynellä ja poutaisella pakkaskelillä ilman läpi yön palavaa tulta louteella ei ole oikeastaan mitään merkitystä nukkumisen kannalta. Mutta iltaan ja aamuun se luo tunnelmaa ja säteilee tulilla istuessa lämpöä selkään. Sen mieleinen muoto kehystää sopivasti näkymiä ja osuu kodikkaana silmään myös kauempaa asentopaikan lähimaastosta tulipuita haeskellessa.

Nukun ensi kertaa kahden makuupussin sisällä enkä palele. Pari kolme kertaa havahdun hereille luoden unenpöpperöisen silmäyksen tiukalle kurotusta makuupussin aukosta. Hiillos on tummunut, yö jatkuu.

20160228_064400

Sitten taas havahtuessani näyttää valo lisääntyneen – kuun puolikas on purjehtinut keskelle makuupussin aukon mustaa kehystä. Aamu sarastaa.

20160228_071340

Makuupussin lämpimästä kömmittyä kipakka pakkanen tuntuu aina ehtivän puraista, ennen kuin ehtii pukea ja sytyttää tulen. Elimistön oma lämmöntuotto lähtee viiveellä käyntiin ja sormenpäitä sekä kohmeisiin kenkiin työnnettyjä varpaita nipistelee, vaikka kuinka heiluu kirveen kanssa kannon kimpussa. Lopulta liekkien yltyessä taivaallinen lämpö hyväilee jälleen koko kehoa. Tulen savu on lämmintä, mutta suuhuni pistelen kylmäsavulohella ja ruohosipulituorejuustolla täyttämääni rieskarullaa.

Pakkaan reppuun tulentekovälineet, hiukan evästä ja nousen suksille. Metrin syvyisestä tulimontusta on todellakin noustava! Lasken matalalta metsäkumpareelta jängän avaruuteen. Seuraavien tuntien aikana hiihtelen hankien kirkkauteen mieleni liikkeet.

20160228_090534

Riekko on viettänyt yön kiepissä.

20160228_091815

Upeita ovat kaksisataavuotiaat petäjät, kaikki ainutlaatuisia yksilöitä.

20160228_092103

Valo hyväilee hangen nukkaa.

20160228_095036

Valon myötä värit tulevat takaisin.

20160228_095046

Vuosikymmenien, vuosisatojen saatossa elää puun iho, nyt vielä melko sileää lämmintä punaruskeaa, joskus vankkaa rosoista kilpikaarnaa, lopulta harmaata hopeaa.

20160228_095113

Mitä löytyy kuusikon varjoista aavan takaa?

20160228_095748

Neliöitä, kolmioita, diagonaaleja, vertikaaleja ja horisontaaleja, etuala, keskiala ja taka-ala. Rytmiä, valoa ja varjoa, valöörejä ja väriä. Ei vain katsottavaksi vaan hiihtäen elettäväksi.

20160228_101521

Lähde on paikka, jossa pohjavesi kohtaa maan pinnan – talvellakin sulana.

20160228_122233

Latvoista turhaan kiikaroimani metso pakenee viimein kuusen alta – sinne sen arvelen edeltäni karkonneen kesken hakomapuuhien.

20160228_130413_2

Umpihangen hiihtoon kuuluu myös ajoittain raskaskin ponnistelu – tai ainakin ahkion vetoon. Kun naama alkaa vääntyä liian pahaan irvistykseen, on aika irrottaa vetovyö, istahtaa ahkion päälle ja vuoleskella muutama siivu savuporoa.

20160228_121003

Vielä jäi jälkeeni hankea ladulla kirjottavaksi. Jos pidät liikkumisesta luonnossa, jos pidät valoista ja varjoista pehmeillä hangilla, hanki metsäsukset!

Olemme hiihtäneet hiljattain umpihangella koko perheen voimin. Lapset pysyvät pienilläkin suksilla yllättävän hyvin hangen pinnalla, etenkin jos edellä hiihtää metsäsuksilla ja lumesta löytyy jonkin suojasään tiivistämä kantavampi kerros. Suurimmat pulmat ovat monojen olematon lämpöeristys ja mitättömät varret. Olenkin pohtinut viime aikoina lapsille sopivaa sidetyyppiä, johon kävisivät lämpimät, reilulla varrella varustetut talvikengät. Silloin tarkenisi lähteä umpihankiretkelle kovillakin pakkasilla ja nuotiollakin saisi peuhata hangessa pelkäämättä nilkkojen kastumista. Suksiksi voisi hankkia kenties hiukan ylipitkiä perinteisen tyylin pitopohjasuksia.

On se vaan niin uskomattoman hieno se tunne, kun puhdas luminen maisema avautuu edessä ja voi vapaasti valita, mihin suksensa suuntaa!

 

20160227_122637

Lunta metri, pojat pinnalla pikkusuksilla.

 


 

(jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogialustan ilmaisversion ehtoihin…)