Hakovan metson jäljillä

Ensin taivaalla häilyi yksi tähti, sitten useampia. Äkkiä tähtitaivas oli lähes täysin kirkas. Hiihdin ahkioineni aavan laitaa, vanhan metsän puiden siluetit kohosivat vasemmalla tähtiä kohti, oikealla avautui Ristiaavan eteläinen perukka. Olin lähtenyt maastoon samalta paikalta lukemattomia kertoja, mutta en kertaakaan aiemmin tähän suuntaan. Olin toisaalta hyvin tutussa ja yhtä aikaa uudessa, jännittävässä ja ennen kokemattomassa maastossa. Silloin tällöin…