Kuukausi: joulukuu 2015

Museoituja metsäretkiä

IMG_9005_2

Alkukesästä syystalveen keräilin kilpikaarnaisia petäjiä. Nyt ne voi löytää Rovaniemeltä Arktikumista, galleria Valosta aina 14.2.2016 saakka.   Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan henkilökunnan taiteellista toimintaa esittelevän näyttelyn nimi on Syvissä vesissä. Installaationi on siellä muiden reilun kahdenkymmenen eri tekijän teosten joukossa. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna aina tiedekeskuksen ollessa avoinna.

Räpsin ensimmäiset kuvat teoksestani avajaisten aikaan vuoden pimeimpänä päivänä käsivaralta. Installaationi kohdalla valaisu ei ole erityisen voimakas.  Kunhan ehdin, otan kuvauksen uusiksi jalustan kanssa ja tarjoilen sitten blogissani tarkempia yksityiskohtia sellaisille kiinnostuneille, jotka eivät ole aikeissa liikkua Rovaniemellä.

Puunhalaajan päiväkirja -installaatio on kolmeosainen. Se koostuu seinällä olevasta vitriinistä puiden alta kerättyine näytteineen, lattialla olevasta mustasta puulaatikosta kelonkappaleineen sekä katosta roikkuvasta rivistä havuvanerikiekkoja, joiden toisella puolen on kalvolle tulostettu valokuva puusta ja toisella puolen saman puun kaarnasta tehty frottaasi. Vitriinin yläpuolella on lisäksi suoraan seinään piirrettynä puiden ympärysmitat.

IMG_8976_2

IMG_8984_2Puunhalaajan päiväkirjaan kertyi kahdeksan eri retkeä ja siten myös kahdeksan puuta. Ne löytyvät aikajärjestyksessä kaikista kolmesta elementistä, puulaatikon päivänkämmenen aukossa vaihtuvina digikuvina, vitriinissä näytteiden ja havaintokorttien muodossa sekä vanerikiekoista vasemmalta oikealle lukien – silloin kun ollaan teoksen muodostaman tilan sisällä.

IMG_8985_2Metsästä kerättyjen näytteiden lisäksi vitriinistä löytyy myös joitakin tarpeellisia retkillä käytettyjä varusteita ja muita muistoja.

IMG_8972_2

 

IMG_8999_2

Tämä tekniikka lienee useimmille lapsuudesta tuttu: paperin alle laitettiin kolikko ja paperia kynällä hiertämällä kolikon kuva piirtyi esiin kiehtovalla tavalla. Tekniikka toimii mille tahansa materiaalille, jos syvyyserot eivät ole liian suuria. Minä osasin ottaa tosin vasta viidennelle reissulle oikeanlaisen, eli riittävän pehmeän kynän mukaan. Nämä frottaget (ransk.) eli frottaasit on tehty suurin piirtein niiltä kohdin, johon kyseisen puun halaaja on rintakehänsä ja sydämensä painanut. Ja se puun halaushan löytyy samaisen kiekon toisen puolen kuvasta. Wikipedia tietää kertoa frottaasi -tekniikan kehittäjiksi surrealistit lähes sadan vuoden takaa. Samantapaista tekniikkaa on käytetty myös esimerkiksi kalliopiirrosten dokumentoinnissa.

IMG_8991_2

Edellisessä postauksessa pohdin puulaatikon käsittelyä. Kuten näkyy, mustahan siitä tuli ja olen ratkaisuun aivan tyytyväinen. Laatikossa olevan päivänkämmenen poimin reppuuni teoksessa mukana olevan puun lähettyviltä. Mikä on päivänkämmen ja miten sellainen syntyy puun kylkeen? Asiaa valaisee tutkija Antti Pouttu:

”Päivänkämmen tarkoittaa isoa kylestymätöntä puun rungossa olevaa vauriota, koroa. Kun puu kylestää haavan, se kasvattaa uutta puuta haavan päälle terveenä säilyneestä reunasta alkaen. Tässä tapauksessa se ei siis ole onnistunut. Päivänkämmenen synonyymi on korvensilmä. Virallisempaa nimeä en sille löytänyt. Professori Matti Nuorteva on kirjoittanut korvensilmästä parissakin kirjassaan: Metsähyönteisten maailmasta (Tremex Press Ltd., Helsinki 1999) ja Puun runkojen kertomaa (Maahenki, Helsinki 2005). Syynä korvensilmään Nuortevan mukaan on pihkakääriäisen (Petrova resinella) aiheuttama koro versossa, joka säilyy kylestymättömänä hyvin pitkään. Samanlainen vaurio voisi aiheutua myös lumen, myrskyn tai kaatuvan puun murtaessa kokonaisen oksan puusta, mutta repeymäjäljistä on mahdollista erottaa nämä tapaukset. Myös muutamat sienitaudit aiheuttavat runkoihin koroja, joilla on omat ominaispiirteensä.” www.metla.fi/asiakaslehti/2007/2007-4/2007-4-joutsimaki.pdf

Jutustani Sumuinen päivä Louevaarassa löytyy kuva, jossa elävän männyn  rungolla on meneillään tällainen haavan kylestäminen. Kuva löytyy tästä klikkaamalla.

Tähän loppuun lainaan itseäni, eli seuraavanlaista tekstiä laadin näyttelyluetteloon tekemisistäni ja tästä teoksesta:

Olen etsinyt viime vuosina tapoja limittää taiteellinen työskentely luontevaksi elementiksi arjen, perhe-elämän ja työn lomaan. Kutsun tällaista elämää läpileikkaavaa taiteellista prosessia tarinallisen kiertokulun teorian termein tarinalliseksi projektiksi, joka kurottaa kohti uutta situaatiota, eli elämäntilanteen muodostamaa kokonaisuutta rajoituksineen ja mahdollisuuksineen.

Retkiäni voi luonnehtia ympäristötaiteen perinteeseen sijoittuvaksi kävely- tai vaellustaiteeksi, jossa keskeistä on kuljettu, eletty matka ja sitä representoivat esitykset. Minua kiinnostavat kysymykset taiteen paikkasidonnaisuudesta, reittien ja paikkojen elämäkerrallisuudesta ja ympäristön muutoksesta sekä yksilön ja yhteisön osallisuudesta ja erityisesti toimijuudesta muutoksessa.

Puunhalaajan päiväkirja on retkeillen toteuttamani taideprojekti, jossa teoksen materiaali on karttunut yksin ja läheisten kanssa luontaisten maastoreissujen myötä. Mukana on ripaus luonnontieteellistä tarkkuutta ja repullinen kaihoisaa eräromantiikkaa.

Vanhat ja viisaat petäjät, kilpikaarnaiset aihkit ja lakkapäiset männyt ovat nähneet kymmenien ihmissukupolvien tulevan ja menevän. Vanhat puut ovat nähneet, kuinka ihminen koneineen on kehityksen nimissä vyörynyt yli luomakunnan viimeisten satojen vuosien aikana.

Sulje silmäsi, paina korvasi vasten kilpikaarnaa ja kuuntele, kun puu puhuu.

ohje

 

 

 (jos näet tässä alla mainoksia, blogistilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä… paitsi se, että hän ei tutustunut riittävän tarkoin tämän blogisysteemin ehtoihin…)

 

 

Mainokset

Puunhalaajan päiväkirjaa rakentamassa

Puunhalaajan päiväkirja alkaa hahmottua installaatioksi. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan henkilökunnan Syvissä vesissä -näyttelyn avajaiset Rovaniemellä Arktikumin galleria Valossa ovat tiistaina 22.12.2015.

Tässä pieni kurkistus muutamiin teokseni työstön alla oleviin elementteihin…

Yllä olevat kuvat päätyvät pyöreille havuvanerikiekoille läpinäkyvälle kalvolle tulostettuna.

Puiden alta kerätyille näytteille on tekeillä hylly, johon tilasin eilen paikallisesta levyliikkeestä erikoisosan. Siinä taisivat mennä henkilökohtaiset joululahjarahani.

Yksi suurimpia kysymysmerkkejä on päivänkämmenelle tehdyn puulaatikon mahdollinen pintakäsittely. En mielelläni käsittelisi lautaa mitenkään mutta arvelen, että tuo harmaa kelon kappale korostuisi komeasti joko valkoisessa tai mustassa laatikossa. Päivänkämmenen silmästä tulee löytymään katseltavaa, joka toimii sitä paremmin, mitä hämärämpi laatikon sisällä on. Näin ollen mustakin kävisi – ja vielä kun huomioi gallerian lattian vaaleahkon harmaan sävyn… Tällaista puntarointia tämä installaation rakentaminen on kaikilta yksityiskohdiltaan. Suunnitelmia on sivukaupalla ja lopulta toimivimmat ratkaisut syntyvät vasta galleriassa.

Kun teokseni on valmiina paikallaan, toivon, että sen äärellä välittyy edes aavistus menneen kesän ja syksyn retkien tunnelmista ja hetkistä kilpikaarnaisten vanhojen puiden voimapiirissä.